Useamman viikon kestänyt rahapula näyttää helpottumisen merkkejä. Perkeleellinen virastorundi takana, vuokranmaksu näyttää luonnistuvan tulevaisuudessakin. Siinä positiiviset kuulumiset.

Viikkoja on mennyt hurjassa oluenhuuruisessa kierteessä. Se kierre on alaspäin suuntautunut. Nyt tosin on takana neljä (!) selvää päivää joista ei kummemmin sanottavaa ole. Ehkä kuitenkin jotain. Tiivistettynä: murheeksi meni.

Rappiollinen elämäntyyli, joka ei ole vielä äitynyt täydelliseksi hengen ja ruumin rappioksi, saa aikaan minussa vahvan halun kyseenalaistaa. Kaiken. Elämän ja maailman mielekkyyden, onnellisuuden, valtiovallan, yleiset moraalikäsitykset ja jopa taiteen merkityksen. Ainoa mitä en kyseenalaista, on se tosiseikka, että laatikollinen Carlbergiä maksaa Plussa-alennuksineen 20,99€. Joka taas tarkoittaa sitä, että tyhjiä tölkkejä on palautettava 140 kappaletta, jotta saa hankittua tätä elintärkeää nestettä. Joka tarkoittaa sitä, että joka kuudes laatikko on periaatteessa ilmainen. Laitapuoli opettaa matematiikkaa, sano.

Mutta mikä ajaa ihmisen tietoiseen rappion etsintään? Ehkä se, että pienessä päässäni kuvittelen tämän kaiken jotenkin tuottavan valaistumisen kaltaisen tilan jossain vaiheessa. Ehkä se, että tarpeeksi pitkälle viety rappioelämä ja maallinen kurjuus auttaa löytämään itsestään latentteja henkisiä voimavaroja. On mahdollista, että tämä erikoinen elämäntyylini, kokeilu, vie minut vaan rantaremmiin köpöttelemään ja höpöttelemään. En ehkä löydä etsimääni "nirvanaa".

Yleisestä alakuloisuudestani ja melankoliasta vielä vähän;  olen hyvin tietoinen masennukseni todellisesta alkuperästä. Se johtuu alkoholin aiheuttamasta aivokemioiden sekoittumisesta. Siksi osaan suhtautua siihen rauhallisesti ja terveellä (sic) järjellä. Myös erilaiset fyysiset terveysongelmat painavat mieltä. Vilkas mielikuvitukseni kasvattaa pienimmänkin kyhmyn fataaliksi tuumoriksi ja pienen yskän keuhkosyöväksi. Vainoharhaisuus ei ole kivaa.

Kuitenkin, jatkan tästä uppoutumista virtuaalitodellisuuteen, siivoamiseen ja raskaaseen kirjallisuuteen. Päihteettömiä päiviä edessä vielä useita, uskoisin. Sillä aikaa voin keskittyä hengen suhteen samanaikaisen rappion sekä kultakauden etsintään.

Meriterveisin,

Antero Hurmerinta