Hikeä, verta ja Tolua. Lopputuloksena siisti kämppä. Siivoaminen ja tiskaaminen ovat ehkä vastenmielisimpiä asioita mitä tiedän, silti parisuhteessa elävälle ne ovat pakollisia. Emännän pahansisuiset mielenilmaukset ryönäisestä asunnosta ovat jopa kamalampia kuin tiskiharjaan tarttuminen. Joka tapauksessa, huusholli kiiltää ja kloriitti haisee.

Ostin myymälästä Tabascoa, leipää, makkaraa ja maitoa. Niillä pärjää taas muutaman päivän. Rahat ovat tosin kaikki menneet nyt; seuraavasta varmasta tilillepanosta ei tietoa. Kyllä tässä pärjäillään.

Halu musisoida on voittanut itsensäpäihdyttämisen halun. Kitaraa on tullut viimepäivinä soiteltua ahkerasti. Kromaattisia asteikkoja ja epämääräisiä tahtilajeja. Ihmeellinen säveltaiteen maailma. Floyd Rose- kikkailua. Synkkiä, painostavia säveliä.

Lukija voi ajatella kirjoituksiani merkityksettömiksi. Niitä ne eivät kuitenkaan ole. Ne ovat minun elämäni. Elämäni merkityksellisyydestä taas voidaan olla montaa mieltä, mutta kuitenkin. Ehkä jälkipolvet tulevat näitä tarkkailemaan. Minut muistetaan vielä. Jos ei, voidaan katsoa elämäni olleen merkityksetön. Minä en toivoakseni ole keskinkertainen ihminen, en usko niin. Vuosikymmenet ja -sadat näyttävät.

Meriterveisin,

Antero Hurmerinta