Edellisellä viikolla tapahtui kauheita. Menin treenikämpälle äänittelemään. Eihän niistä äänityshommista mitään tullut, kossuhommista taas senkin edestä. Minut myös sipuloitiin. Yksi sankari tuli voimiensa tuntoon ja minä onneton olin niin humalassa, että läskini tummui.

Krapula oli/on kauhea, jatkuu paraikaa kolmatta päivää. Elämäni kauhein krapula, minä en kestä enää tällaisia. Olenkin siis päättänyt vääntää korkin kiinni. Ei tiukkaan, mutta kuitenkin. Tupakinpoltonkin heitän. Tästälähtien vietän raittiimpaa elämää ja keskityn hyviin animesarjoihin, lihasten kasvattamiseen ja saatananpalvontaan.

Peljäten odotan viinakramppia.

 

Lopunajanterveisin,

Antero Hurmerinta