Minä en ole nähnyt päivänvaloa viikkoihin. Olen lähtenyt jo jonkin aikaa töihin klo 16 ja palannut kotiin siinä aamukuudelta. En minä oikeastaan päivänvaloa edes kaipaa, mutta tämä jatkuva pimeys ja musta maa kaivavat mieleni perukoilta esiin juuri niitä mustia ja pimeitä asioita. Rintani päällä on valtaisa hiidenkivi, se painaa minua tukahduttaen, mutta silti en haluaisi sen alta pois koska pimeys on ollut minulle aina koti. Turvallinen ja rauhaisa paikka. Pimeyden ja mustuuden hiljaisuus rauhoittaa, se on jotain ihan muuta kuin ulkomaailman valo ja melu.

Olen muuten taas vuoden aktiivisuuden jälkeen työtön. Meinasin alkaa ryyppäämään rankasti ihan vaan siksi, että se on kivaa ja tekee minut iloiseksi.

 

"Viinaa pittää juua" -terveisin,

Antero Hurmerinta